Salmijoen kurussa, lakkasoilla ja retkellä Kursussa

Salla
Torstai 15.9.2011
Torstaina suuntasimme kohti Salmijoen kurua. Puhti oli jo laantunut ja jätimme eräkahvit keittämättä.
Etsiskelimme puolukoita suon reunamilta ja kurun maastosta, mutta "suurien saaliiden esiintymää" emme löytäneet. Käväisimme Kursussa tutustumisretkellä ja Sallatunturille palatessa poikkesimme hernekeitoille Sallainen Maja -kahvilaan.

Salmijoen kuru, vanha jääkauden aikainen muodostelma keskellä vanhaa erämaametsää.

Kurun kartta.

Salmijoen kuru.

Lakkasuolla.

Mättäitä lakkasuolla.

Kota Kursussa.

Kursussa tapaamamme porotokka.

Kairassa samoilua Aatsinginjokea myötäillen

Salla
Keskiviikko 14.9.2011
Päivä alkoi samoilulla Aatsinginjoen maisemissa. Ajoimme Sallatunturilta Sallan kautta Kelloselälle ja sieltä Aatsingin kylän läpi joelle ja Aatsingin hauta -nimiselle kodalle. Joki mutkitteli kairassa ja maasto paikoittain oli vaikeakulkuista. Etsimme kammia sitä löytämättä. Viitoitettuja polkuja ei ollut, joten rämmimme läpi metsän ja soisen maaston. Metsästäjen pyssyt paukahtelivat lähimaastossa ja karannut koira juoksenteli mättäiiden lomassa.  Kohta myös isäntäväki vihelteli, huhuli ja etsiskeli kadonnutta lintukoiraansa. Eikä se ollut ainoa kairaan kadonnut koira, kohtapuolin kyseli mies hirven perän singonnutta hauveliansa. Rauhallista menoa erämaassa. 


Kairassa lehahteli runsaasti lintuja, nähtiin teeri, riekkoja, pyitä ja muita pienempiä lintuja.

Aatsinginjoki.

Sieniä, joille ei löydy nimeä :)

Sekametsää.

Samoilua Aatsinginjoella kairassa Sallan tunturien välissä.

Hannu, Tero ja Aatsinginjoki.

Riekko.

Komea haavikko Aatsingin maisemissa.

Lakanlehtiä.

Porokahveilla Aatsingin hauta -kodalla.

Jossakin sateisena päivänä

Salla
Tiistai 13.9.2011
Päivä oli sateinen ja patikointi jäi väliin. Pari poroa pyöri mökin tienoilla, turisteja ehkä neljä. Ei ole ruuhkaa täällä Sallassa ja paikka sopii hyvin niille, joille bilettäminen, ravintolat ja muut cityhoukutukset eivät tule edes mieleen.

Pahankurun reitiltä tuokiokuvia

Salla
Maanantai 12.9.2011
Maanantaina suuntana oli kahden tunturin kierros ja suuntasimme Pienen Pyhätunturin taakse Pahan kurun reitille. Pahakuru on Ison Pyhätunturien takamailla, aapasoiden, tuntureiden ja kauniiden kuukkelimetsien ympäröimänä. Maasto on kohtuullisen helppokulkuista ja alkumatkasta myös pitkospuut kunnossa.

Paikalliset muurahaiset ja puolukat ovat löytäneet symbioosielämän,

 näinkö jekutetaan aarniometsän kuningasta?

Lapin metsä on kiehtovan kaunista kantoineem, jurakoineen, kuusineen ja kelopuineen.

Kuukkelit lentelevät kuusikoissa ja erityisesti viihtyvät vanhoissa, tiheissä seka- ja havumetsissä.

Kylmäheteen lammella, taukopaikalla. Kuvassa on Raili.

Monta alavaa aapasuota ja jänkää on ylitettävä ennekuin pääsee perille Pahakuruun.

Viimeinkin Pahakurussa. Tero virittää nuotiota. Ei tullut mukaan poropannua ja kahvia teke mieli.

Joten vesi kurusta oluttölkiin, tölkit tulelle ja edellisen päivän poronjämistä kahvit.

Hyvin onnistui! Näin sitä oppii ääriolosuhteissa uusia kikkoja.

Puut verhoituvat paikallisessa kulttuurimaisemassa naavapartaan.

Kunnan matkailun edistämisrahat taitavat olla vähissä kun pitkospuut ovat pääseet surkeaan kuntoon.

Palureitillä askel oli raskas, polvet ja selkä kipeät ja lepohetkiä tarvittiin useita. Mielessä pyöri numeroita - paluukilometrien määrää tuli laskeskeltua pitkin matkaa. 

Aapasuon reunalla lehahti lentoon lintu, joka todettiin myöhemmin hiiripöllöksi.

Lopulta päästiin mökille ennen pimeän tuloa. Matkaa reitille kertyi 16 km, se ei sinällään ole paljon, mutta keho on toista mieltä.

Naruskan erämaassa Karhutunturin upeissa maisemissa

Salla
Sunnuntai 10.9.2011
Salla on erämaan portti ja läheltä löytyvät Naruskan erämää, Tunsa ja Oulangan kansallispuisto. Päivä alkoi retkellä Karhutunturiin Naruskan erämaahan. Matkaa Sallasta tunturille on 50 km, ensin autolla ja patikoiden reilut kolme kilometriä. Reitille osui Tenniö- ja Naruskajoet. Matkalla voi keitellä porokahvit kodalla.

Tenniöjoki Neitokeskella.

Tenniöjoki.

Erätulilla kodalla matkalla Karhutunturille eli Naruskan erämaata.

Karhutunturin laella on hulppeat näkymät neljään ilmansuuntaan ja mm. tv-tukiasema. Reitin varrella vilisti myyriä, joita on Lapissa tänä syksynä runsaasti. Poroja näkyi siellä täällä ja hirvikin on nähty. Kanalinnut lentelevät runsaslukuisina: riekkoja, teerejä, koppeloita ja metsoja sekä tietekin haukkoja.

Karhutunturilla.

Ruskan värit Naruskassa ja tunturissa olivat kevyessä loistossa, vaikka Sallassa spekrit kuulsivat valjuna ja paikoin ei ollut lainkaan maaruskaa. 

Koivut kuulsivat tosin kirkkaan keltaisina ja jokunen haapa täplitti maisemaa kirkkaalla punaloistollaan.

Paluumatkalla keräsimme puuropuolukat. Retken miehet ihmettelivät miten puolukat ovat Lapissa niin kovin pitkissä varsissa ja isoja verrattuna etelän sisariin.

Puolukoita.

Ruskaa Karhutunturin juurella.

Lillukanvarsia.

Sallassa jouduimme todelliseen kahnaukseen metson kanssa, joka ei päästänyt meitä tiellä ohi. Metso hyökkäili autoja kohti, narskutti, pörhisteli ja oli äkäinen. Kuvattiin kuitekin.

Hannu ja Raili kuvaavaat uhittelevaa lintua.

Hänen suuri komeutensa: metso!

Ison Pyhätunturin laella Sallassa

Salla

Lauantai 10.9.2011

Ensimmäinen ruskaretkipäivä alkoi Ison Pyhätunturin vaelluksella. Käytiin huipulla ja matkaa sinne kertyi 11 km. Huipulla paistettiin makkarat ja juotiin pikarit punaviiniä. Maisemat lumosivat kauneudellaan, rauhallisuudellaan ja hiljaisuudellaan. Sää oli lämmmin ja aurinkoinen. Ruska on myöhässä Lapissa, terminen kesä lämmöllään on saanut jopa puolukat uuskukintaan.

Patikkapolkua Isoltä Pyhältä Sallatunturin keskustaan päin. Sport Tracker  on hyvä sovellus matkapuhelimessa, ei pääse eksymään vaikka samoilisi polun vieressä. Tosin akkuvirta ei riitä pitkille retkille.

Kuukkelit ovat uteliaita linjuja. Meitä seurasi kolme kuukkelia patikkapolulla. Tarinan mukaan kuukkelit tietävät onnea. Valitettavasti lähikuvaa ei saatu, mutta ehkä sekin vielä onnistuu.

RUSKARETKELLÄ SALLASSA 9.9.-15-9-2011

Salla
Perjantai 9.9.2011
Perjantai kulun matkantekoon Sallaan ja aikaakin vierähti kolmen pysähdyksen taktiikalla 13 tuntia. Kurvasimme Rukan kautta ja suureksi ihmetyksen aiheeksi jäi se, kuinka valtavasti Rukalle oli rakennettu majoitusta, ravintoloita ja muita fasiliteetteja. Eipä juuri tunnistanut enää samaksi paikaksi, mikä se oli kymmenisen vuotta sitten ja ilmiasu vaikutti Alppien miltä tahansa laskettelukeskukselta - viimeisin havainto sieltä Italian Madonna Di Gampiglionesta ja Itävallan Fissistä- tosin huomattavasti ahtaammalta ja suppumaiselta. Alpeillahan riittää väljyttä ja avaruutta. 

Majoituimme PAMin uusissa Holiday Club -mökeissä ja varaamamme mökki oli "riittävän bueno" meille.